Videopelien pelaaminen on monelle tärkeä ja hauska harrastus, jonka avulla rentoutua vapaa-aikana. Voitaneen sanoa, että videopelien voittokulku alkoi toden teolla 1990-luvulla, kun Nintendon, Segan ja PlayStationin pelikonsolit alkoivat yleistyä. Pian niistä tuli osa arkea ja vapaa-ajanviettotapaa. Pelaamisesta tuli myös sosiaalinen tapahtuma, kun pelejä pelattiin kaverien kanssa. Tämä kehitys ei ole katkennut, vaan pelaaminen on entistä suositumpaa. Tämä johtuu osaltaan siitä, että pelaamisen muodot ovat kokeneet ison muutoksen.

Monenlaista pelaamista
Tekniikan kehityksen myötä tietokone- ja konsolipelit ovat saaneet rinnalleen myös mobiilipelit, joista Suomessa muistamme etenkin Rovion Angry Birdsin ja Supercellin Clash of Clansin. Mobiilipelaaminen ei johtanut pelkästään mobiilipelien pelaamisen kasvuun vaan myös Suomen pikakasinot olivat entistä helpommin pelaajien ulottuville uuden teknologian ansiosta. Nettikasinopelit ovat siis muuttuneet selvästi parempaan suuntaan, ja ne ovat myös tulleet helpommin pelaajien ulottuville. Pelihuuman aikana monet ihmiset saattoiva hyvinkin pohtia, että mitä kaikkea pelien kehittämiseen vaaditaan ja että kannattaisiko videopelisuunnittelijan ura. Pelejä pelaa nykyään entistä isompi ja moninaisempi joukko ihmisiä, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisille peleille on kaiken järjen mukaan kysyntää. Monet ovat varmasti huomanneet, että uudet videopelit – toisin kuin mobiilipelit – ovat melko hintavia, kun ne tulevat markkinoille. Tämä johtaa monet varmasti pohtimaan, että mistä hinta oikein muodostuu. Tässä artikkelissa pyritään vastaamaan siihen, miksi videopelien suunnittelu vie niin paljon aikaa ja rahaa, sekä valottamaan pelin kehitysprosessia ja sen hintaa laajemminkin. Keskitymme lähinnä pelin kehittämiseen, emme markkinointiin, joka on myös kallista puuhaa.
Huippupelit ovat kalliita
Monet saattavat hieraista silmiään nähdessään videopelien korkeat hinnat kaupoissa. Hinta selittyy sillä, että videopelien suunnittelu ja tekeminen ei ole ihan halpaa puuhaa. Aikoinaan kohistiin siitä, että Call of Duty: Modern Warfare 2 oli ilmestyessään 2009 kallein ikinä kehitetty videopeli. Sillä oli käytössään 50 miljoonan dollarin kehitysbudjetti sekä huikea 2000 miljoonan dollarin markkinointibudjetti. Tämä antoi aikanaan osviittaa siitä, millaisilla summilla pelattiin, kun kehitettiin ja markkinoitiin huippupelejä. Call of Duty: Modern Warfare 2:n (joka on muuten uudelleenjulkaistu) tapauksessa edellä mainittu 50 miljoonan dollarin kehitysbudjetti piti sisällään pelin kehityksen sekä kehitystiimin palkan. Tässä on muistettava, että pelin kehittänyt studio, Infinity Ward, oli alansa huippua FPS-pelien kehityksessä. Nykyään huipputason pelinkehittäjät voivat tienata helposti kuusinumeroisia summia! Tämä seikka teki varmasti pelistä Infinity Wardille kalliimman kehittää.
Pelien kehittämisen nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä kunnianhimoisempi projekti on, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi se tulee toteuttaa. Joidenkin pelien kehityskulut nousevat nykyään satoihin miljooniin, kuten esimerkiksi Star Citizen (yli 275 miljoonaa), Cyberpunk 2077 (174 miljoonaa), Destiny (140 miljoonan paikkeilla), Star Wars: The Old Republic (200 mijoonaa)ja Shadow of the Tomb Raider, joka myös kolkutteli sadan miljoonan kehityskustannuksia (eräs arvo on 75–100 miljoonaa dollaria). Isoista kustannuksista puhuttaessa pitää kuitenkin muistaa, että emme puhu indie-peleistä, vaan monille eri alustoille menevistä AAA-peleistä (ts. pelit, jotka tuottaa ja jakaa keskikokoinen tai suuri julkaisija, joiden kehitys- ja markkinointibudjetit ovat yleensä isompia). Joissain tapauksissa suuri kulutettu rahamäärä voi mennä mm. asioiden huonon hoidon ja virheiden piikkiin – emme toki väitä, että tämä olisi asioiden laita edellä mainittujen pelien kohdalla! Tämä on kuitenkin yksi tekijä, joka saattaa nostaa pelin kehityskustannuksia ja selittää omalta osaltaan suuria summia.
Mihin raha sitten menee?
Nyt kun olemme saaneet hieman osviittaa pelien kehittämisen kustannuksista, on aiheellista kysyä, että minne kaikki raha sitten menee. Ensimmäiseksi tulee peliä kehittävä henkilökunta. Mikäli peliä suunnittelemaan halutaan kokenutta henkilökuntaa, tämä luonnollisesti maksaa enemmän. Peliyhtiön on otettava monenlaista väkeä palkkalistoilleen: ohjelmoijia, taiteilijoita, animaattoreita, suunnittelijoita, tuottajia, managereja ja niin edelleen. Nämä henkilöt ovat välttämättömiä pelin kehitykselle, mutta peliyhtiö saattaa tarvita myös talonmiehiä, turvamiehiä, sihteereitä ja niin edelleen. Tästä voimme huomata, että pelin kehittämisen kuluihin voi sisältyä myös muita työntekijöitä, kuin pelin parissa työskenteleviä.
Tilat pelin kehittäjille
Pelin kehittäjät tarvitsevat jonkin tilan, jossa työskennellä. Tämä tarkoittaa sitä, että peliyrityksen pitää mahdollisesti vuokrata toimisto pelin kehitystä varten. Toki tämä ongelma voidaan ratkaista ns. ”offsite” -työntekijöillä, jotka työskentelevät etänä. Tämä käytäntö onkin tuttua ohjelmistoja kehittävien yritysten keskuudessa. Toisin sanoen, ihmiset voivat työskennellä myös kotoa käsin. Voisi olettaa, että tämä tapa on ollut suosittu työskentelytapa viime aikoina.
Laitteisto pelin kehitykseen sekä lisenssi
Pelin kehittäjät tarvitsevat luonnollisesti laitteiston, millä kehittää peliä. Pelien kehittämiseen tarkoitettujen laitteiden pitää olla tehokkaita, mutta tehokkaat laitteet ovat tunnetusti kalliita. Tämä seikka korreloi pelin laajuuden ja tiimin koon kanssa. Kunnianhimoista peliä kehittää isompi tiimi, joka puolestaan tarvitsee enemmän tehokkaita laitteita. Tämän lisäksi pelin tekijöiden on huolehdittava esimerkiksi Integrated Development Environment (eli IDE) -lisenssistä.
Jo pelkästään näistä esimerkeistä voimme huomata, että isojen pelien kehittäminen on erittäin kallista puuhaa. Hyvän tiimin kasaaminen ja pelin huolellinen hioiminen ja testaaminen vie luonnollisesti myös aikaa ja tämä kasvattaa kustannuksia. On jopa sanottu, että uudet pelit voisivat joissain tapauksissa maksaa jopa enemmänkin, kuin ne nykyään maksavat.